Jouluaatto haagalaisittain

Pahoista ennakkoaavistuksista huolimatta, aatto on sujunut sangen hyvin. Olen koristellut kuusta, käynyt kävelyllä ja joulusaunassa, juonut kahveja ja syönyt aterian (ajattelin kohta vetää vähän lisää isän tekemiä silakoita, koska ne ovat niin tuhottoman hyviä), sekä availlut yhdessä perheen kanssa "Joulumisun" (=Lilan vastine joulupukille) tuomia lahjoja.


Lohileipä mmm!


Isä ei ole säästänyt ketään koko päivän kestäneeltä puujalkavitsivirtaukseltaan.


Ihastuttava siskoni






Ernuenkeli sai taas paikkansa kuusesta


Alkupaloja


Lahjoja jakanut "Joulumisu", joka oli sanojensa mukaan kotoisin Venäjältä. Da.


Taka-alalla istuva Romy antoi vuoden ..erikoisimman lahjan! Ostajasta ei tietoa..


Sotkua piisaa

Sain liikaa lahjoja! Joulumisun tuomista paketeista paljastui
- Hackman-kattila
- Leipäveitsi
- Roald Dahlin "Nahka ja muita novelleja"
- Katri Lipsonin "Kosmonautti"
- Frédéric Beigbederin "8,99€"
- Mika Waltarin "Kaarina Maununtytär"
- Kaulaliina
- Sormikkaat
- Huivi
- Jokin jumppapallon tapainen
- Ihana lyhty/purkki, jota olin toivonut
- Body Shopin lahjakortti
- Rahaa
- Suklaata ihan liikaa!
- Kynsilakka
- Yliviivaustussi
- Sex and the City season 1
- Kynttilä
- Ripsiväri
- Body Shopin oliivivoide
- Satiiniyöpaita
- Lupaus ostaa nahkahansikkaat, kunhan löydän sopivat

Kiitos kaikille lahjoista!

Nyt on alkanut se kaikista paras osio aatosta - ilta, jolloin saa tehdä mitä huvittaa, fiilistellä ja järjestellä lahjoja, syödä koko kierroksen uudestaan ja suklaata jälkkäriksi, tuijottaa telkkaria, nörtteillä ja valvoa. Kaikki rispekti isotädilleni, joka antoi minulle kissanpennun unessani vähän aikaa sitten, ja jonka elämänopin olen painanut tiukasti korvan taakse: "mieti mitä panet suuhusi uudenvuoden ja joulun välillä, älä mieti mitä panet suuhusi joulun ja uudenvuoden välillä." Jes! Seuraavaksi feta-paprikapasteijoita, silakoita ja suklaata.

Koska olen liian mukavassa ja rennossa tilassa, en ryhdy pitämään palopuhetta joulun merkityksestä ja kaikesta siitä, mitä olen ymmärtänyt viime päivien aikana. Sanonpahan vaan, että seuraava joulu tulee olemaan erilainen! En tiedä vielä millainen, mutta onneksi sen miettimiseen on vuosi aikaa.



Rentouttavaa, lämmintä, rauhallista ja kaikin puolin ihanaa joulua jokaiselle!

Uusivuosi on sitten asia erikseen...! Stay tuned.

Ensi jouluksi baariin

Voiko tämän päivän eliminoida? Haluaisin uskotella itselleni, että perheeni on ihana ja tulemme hienosti toimeen.

Ja biojätepussi hajosi pohjasta kun olin nostamassa sitä roskikseen. Suoraan sanottuna hämmennyin niin paljon, että seisoin toimettomana minuutin. Kun toimintakyky palasi, tarkistin, ettei kukaan nähnyt ja juoksin karkuun. Oraville ja rotille hyvää joulua.

Minä, A. R. A. Bach

Kävin siivoilemassa kotona viikonlopun jälkiä, ja kokeilin sitä banaani mikrossa -temppua, jonka piti poistaa banaanikärpäset. Se ei toiminut, koska ilmeisesti annoin kärpästen kärventyä liian vähän aikaa. Pelkäsin, että banaani ylikuumenee!

Huomasin, että viinipullot olivat huomaamattani muodostaneet jouluisen väriyhdistelmän! Ja ei, en juonut noita kolmea itse.



Olin myös saanut joulukortteja! Luulin ensin, ettei kukaan ystäväni harrasta joulukortteja (paitsi StaffPoint, jolta sain jo viime viikolla joulukortin sloganilla "keskitymme ihmiseen" tjsp), ja oli ihanaa avata ovi ja huomata lattialla korttitulva. (Okei kolme korttia, tulva!)



Menin yhdeksältä Saran kanssa Laulu-Miesten joulukonserttiin. Jotenkin tuo niiden kirjoitusasu tekee pahaa. Konsertti teki kuitenkin hyvää, koska maailman sympaattisin asia on leppoisa PAPPA. Ja niitähän siellä riitti, söpöjä vanhoja pappoja, jotka veisasivat hartaasti.

Kuitenkin paras juttu oli se, että Saran kaveri, jonka kautta tuonne konserttiinkin menimme, on töissä kirkossa, ja pääsin konsertin jälkeen kokeilemaan urkuja! Oli tosin vähän pakanallinen fiilis hengailla kirkossa sulkemisajan jälkeen. Ajateltiin Saran kanssa, että siellä olisi voinut leikkiä piilosta, ja kun olisimme jääneet lukkojen taakse, niin olisimme yöpyneet siellä ja nähneet yöllä ilmestyksen tai näkyjä, joiden ansiosta olisimme tulleet uusina ihmisinä ulos aamulla. Me, isä, poika ja pyhä henki.



Tulessa!

Enää huominen jäljellä, ja on jouluaaton aika. Aattona televisiosta tulee maailman paras asia.



Sitten lopuksi pieni anteeksipyyntö: olen pahoillani, että kirjoitan nykyään todella huonosti ja rönsyilevästi ja yksipuolisesti ja naiivisti. Yritän parantaa tapani ensi vuoden puolella!

Itseaiheutettua tuskaa

Eräs asia, joka ärsyttää aivot piloille, on ruoka, joka ei ole heti valmiina syötäväksi. Esimerkiksi mango. Tai avokado. Tai vadelmamousse, jonka nokkelana tyttönä osasin ihan itse valmistaa. Tarvitsi vaan löytää kaapista pussi, jonka sisällä olevat jauhot kaadettiin kulhoon. Sitten lisättiin 1,5 dl maitoa ja vatkattiin vimmatusti. Olin jo ryntäämässä koko kulhon ja lusikan kanssa takaisin makaamaan patjalle ja katsomaan arvatkaa mitä sarjaa, mutta sitten minua ystävällisesti valotettiin siitä, että moussen tulisi olla 30 minuuttia kylmässä, ennen kuin sen voi syödä.

Tuskalliset 30 minuuttia. DVD ei lähde tosiaankaan pyörimään ennen moussen ilmestymistä syötävien kirjoihin!

Tänään piti mennä luistelemaan kavereiden kanssa, mutten mennyt, koska nyt on niin totaalinen makaa patjalla ja kuole -päivä. Joskus näistäkin päivistä voi nauttia. (Paitsi Lila ja sen kaverit voisivat olla vähän hiljempaa viereisessä huoneessa!)

Viikko!


Tykästyin jotenkin tähän bändiin!

Turhuuden huipentuma

Olen siirtynyt Haagaan. Tuntuu vaihteeksi ihan mukavalta nukkua huoneessa, joka on kaksi kertaa asuntoni kokoinen! Unohdin tietysti puolet tavaroista kotiin, mutta väliäkö sillä, kun taidamme mennä sinne istumaan iltaa kuitenkin.

Huomenna paketoin viimeiset lahjat ja syön syön syön syön. En tosin tiedä vielä mitä. Isä osti äsken pussin satsumia.

Tänne rantautuessani tutkin vähän eteisen kaappia, ja unohdettu "aktivistitakki" on päätynyt jälleen seuraani!
Yritin ottaa siitä itse kuvaa. Tyriks meni! Mutta näkyy sitä vähäsen.







Kynsilakan comeback!

Hah, elämä on ilmeisesti soljunut siihen pisteeseen, ettei minulla ole enää sanottavaa mistään. Todisteena jo toinen "MULLA ON TÄLLAINEN VAATE" -postaus.

Hyi Aida häpeä! Ja vastaukset tuleviin kysymyksiinne
- Ei, mulla ei nyt ihan oikeasti ole parempaa puuhaa
- Jep, mun mielestä on ihan oikeasti hauskaa tehdä turhia postauksia
- Juu, ihan oikeasti elämäni on joskus näin virikkeetöntä.
- Joo, lopetan tämän nyt ja lähden istumaan iltaa kotiin. Hahaha. Tulee sinne muitakin. Ihan oikeasti.

Siivouspäivä ja laiskottelupäivä

Ah autuutta! Kotona on vihdoinkin kiiltävää ja puhtoista, tavarat ovat järjestyksessä, telkkari ja turhat vaatepussit kuluttavat varastokoppia, roskapaperit ovat paperinkeräyksessä, ja tärkeät hyvässä järjestyksessä kansioiden uumenissa.

Tiedän, tarkoitukseni oli köpötellä Haagaan. Olin aikeissa ryhtyä pakkaamaan, mutta kun kaikkialla näytti niin puhtaalta ja siistiltä ja tajusin, etten voi raahata koko vaatekertaani mukaan, niin päätinkin jäädä tänne.

Ajattelin myös lähteä salille juoksemaan, mutta tajutessani Isan (vakiosalikaveri) olevan Pariisissa, lähtökynnys kasvoi kaksimetriseksi. Minähän en mene salille yksin! Tarvitsen jonkun, jolle voin puolustella itseäni, kun näytän typerältä. On paljon nolompaa juosta yksin juoksumatolla ja sitten yhtäkkiä täräyttää jollekulle tuntemattomalle, että JEP tiedän, näytän idiootilta ja olen idiootti ja tiedostan sen. Jos Isa juoksee vieressä, voin välttyä sanomasta tuollaisia asioita, kun on muutakin puhuttavaa.

Nyt täytyy vaan myöntää itselleen, ettei tänään ole tapahtunut yhtikäs mitään.
Paitsi, että Lorelai ja Sookie riitelivät, Emily alkaa vaikuttaa pikkuhiljaa sympaattiselta, ja yksi nainen oli täydellisten naisten Mary Alice.

Ja nyt ihan oikeasti, mitä noille banaanikärpäsille pitäisi tehdä? Niillä on ilmeisen vilkas seksielämä, kun jälkeläisiä putkahtelee joka suunnasta sankoin joukoin. En haluaisi olla ilonpilaaja, mutta voikohan niitä myrkyttää? Kun jätän luukkuni valvomatta muutamaksi päiväksi, ei olisi kivaa, että kotiin palatessa vastassa on jo viidennen polven banaanikärpäslapsenlapsia.

Byhyy! Vahvin myrkky kotonani taitaa olla putkenavaaja, joka on muistaakseni loppu.

Ja vielä tiedoksi, että olin oikeassa:

Se on kotipaperi!

KUNG POO!

Heräsin tänään yhdeltä. Nousin ylös ja ymmärsin, että nyt on ihan toden totta loma, ja lomalla tulee sellaisiakin päiviä, jolloin ei ole sopinut tekevänsä yhtään mitään itse tai kenenkään kanssa. Onneksi Anna on tullut Helsinkiin koko loman ajaksi! Päätin suoda itselleni halvan kiinalaisen aterian ja kahvit hänen seurassaan.

Jatkoimme kiertelyä keskustassa, ja nappasin mukaani värittömän kynsilakan ja tämän mekon! Anna osti farkkulegginsit.





Pieni kaula-aukko-ongelmanratkaisu tosin täytyy vielä tehdä... Huom! Poistin kynsilakan! En muistanut edes, miltä kynnet näyttävät ilman sitä.

Istuimme Stockmannilla erään nurkan portailla varmaan tunnin ja hölötimme Amsterdamin matkasta. Aloitan lähtölaskennan tänään! 10! Hostellielämä on parasta maailmassa! Heti huutomerkin liikakäyttämisen jälkeen! Kävimme myös seitsemännen kerroksen megalahjapakkaamossa istuskelemassa, juomassa vettä ja puhumassa kovaan ääneen lahjojen pakkaamisesta. Yhtäkkiä iski vaan sellainen fiilis, ettei meitä kaivattu siellä, ja lähdimme pois. Täyteen hissiin tuli äiti ja pieni lapsi. Hississä oli kuolemanhiljaista, kunnes lapsi kysyi äidiltään "äiti missä sä oot?" Kaikki nauroivat. "Äiti on tässä."

Huomenna aionkin urakoida sellaisen suursiivouksen, että kalorit helvettiin! Aion pudistella, pyyhkiä, järjestellä, lakaista, hinkata, hioa, rymistellä ja lopulta pakata rinkan täyteen kamaa ja siirtyä puolen omaisuuteni kanssa Haagaan.

Muita hyviä asioita:
- Kukkani on puskenut ihan uuden ja pitkän verson, eli olen hyvä kasvin pitäjä, eli olen onnistunut elämässäni tähän asti, ja voin saada joskus kaksi mustaa kissaa
- Katson koko illan Gilmore Girls season 2sta, juon teetä ja syön tomaatti-basilika-varmakoppenin
- Jouluaattoon on alle viikko!
- Olen tiskannut
- Olen nähnyt aika kiitettävästi kavereitani

Ei niin hyviä asioita:
- Kotiini on hyökännyt banaanikärpäsarmeija, koska annoin bioroskiksen olla liian pitkään vailla tyhjennystä
- Hiukseni tuntuvat kasvan tuskallisen hitaaseen tahtiin
- Kuulin, että Heavy Metal -luentopäiväkirja pitäisi palauttaa jo huomenna. Eiköhän sen aika äkkiä sutaise.

Varhainen lintu lahjan nappaa

Eilen pidimme tosiaan Grey's anatomy -maratonin Iidalla ja teimme salaattia. Se ei ollut kanasalaatti eikä fetasalaatti, mutta siinä oli molempia. HMMMM!





Koukkasimme vielä Hennalla teen ja piparien merkeissä.

Tänään heräsin 7:20, mikä on minulle todella suuri saavutus. Menin nuokkumaan terveyskeskukseen, jossa odotin noin puoli tuntia aikani alkavan. Kummallinen täti puhui ronskilla äänellä ja antoi ajan foniatrille tammikuuksi.

Ja koska olin kerrankin aikaisin liikenteessä, päätin lähteä lahjanhankintaan. Ehdin hankkia kolme lahjaa, jonka jälkeen menin syömään ja pyykinpesuoperoimaan Haagaan. Isä ilmoitti menevänsä lahjaostoksille Itikseen, ja päätin lähteä mukaan. Kuinka ollakaan, istuessani autoon, housuni repesivät JÄLLEEN! Oikeasti apua, ihan kuin jostain idiootista hauskat kotivideot -pätkästä! Ostin saman tien uudet samanlaiset, mutta eri värisenä.

Tämä ei tullut minulle mitenkään yllätyksenä, mutta joulun alla kauppojen asiakaskunta on erityisen idioottimaista. Lahjapakkaamoon köpötteli nainen, joka osti hehtaarinkokoisen lahjan. Paketoija yritti ilmiselvästi parhaansa (oli meinaan aikaa seurailla paketoijien työskentelyä), mutta nainen ei ollut tietenkään tyytyväinen. Lahja oli liian suurikokoinen, ja koska siihen piti laittaa muutama iso paperiarkki päällekkäin, niin siihen jäi pieni sauma, johon nainen sitten ylimielisesti totesi, että "ei tuollaista pakettia voi antaa, HYI SAUMA YÄK JNE". Kauhea valitus jostain helvetin saumasta. Rikkihän se revitään kuitenkin! Piti sitten ottaa miljoona metriä sitä paperia mukaan, kiilata muita ja todeta, että jopas on kiire sinne sun tänne ja sauma yäk.

Toinen taulapää asioi apteekissa. Naikkonen kurvasi kassalle ja pyysi jotakin reseptilääkettä, ja kun myyjä kysyi "vain yksi?" nainen aloitti kamalan huudon "EIKU KAIKKI MITÄ SILLÄ SAA KAIKKI KAIKKI KAIKKI KAIKKI" ja myyjä totesi jotakin tyyliin "kolmen paketti siis". Siitä vasta alkoi valitus: "MINÄ olen AINA ottanut enemmän kuin yhden!!" (Hyvä, myyjillä kun on tapana muistaa kaikkien asiakkaiden vakio-ostokset isoissa myymälöissä.) Toinen myyjä huomautti naisen pyytäneen kyllä yhtä pakettia, ja selitti, että lääkettä on kolmen ja yhden paketeissa, ja siksi asiasta kysytään, ja siitä asiakas vallan innostui. Vaati myyjän nimeä ja meuhkaus jatkui. Kun arvon rouvan lääke saapui, koko apteekki tuskin välttyi kuulemasta tätä "VASTAAN TÄÄLLÄ KYLLÄ OSATAAN VÄITTÄÄ MUTTA MISTÄÄN EI MITÄÄN TIEDETÄ JA KYLLÄ KAIKKI ON NYT NIIN PERSEESTÄ JA TÄMÄ APTEEKKI ON PERSEESTÄ JA KUULEEHAN KAIKKI ETTÄ TÄMÄ APTEEKKI ON HUONO"-palopuhetta. Hah, nautin suorastaan, kun apteekkari toivotti hyvät päivänjatkot ja nainen tuhisi ja yritti todistella muille vuoroaan odottaville, miten typerä tämä apteekki on.

Tällaisten asioidenhan ei pitäisi minua enää liikuttaa, mutta alan itse lähes tuhista, kun törmään tuollaisiin ihmisiin. Olin jo vähällä huutaa, että pistäkäähän rauhoittavia sekaan, niitäkin se kaikki, mitä reseptillä saa. Asiakaspalvelu on maailman paskinta hommaa, ja sympatiat nousevat pilviin, kun joutuu katselemaan vierestä tuollaista. Omat kokemukset kun ovat yhä tuoreessa muistissa. Ihmisiä saa ilmeisesti hyökyttää mielensä mukaan vaan siksi, että niillä sattuu olemaan tietyn lafkan pusero ja pahassa tapauksessa nimilappukin...

Olen kylläkin tyytyväinen, ettei lahjoista tarvitse enää ottaa stressiä!
Pian Anna ja Tuike tulevat meille tekemään megakaakaota. Tai sitten lähdetään jonnekin kuppilaan. En omista tarpeeksi isoja mukeja.

Ja sain palkan! Tuntipalkka on 20,19 euroa! MITÄMITÄMITÄMITÄ! Lisää sijaisuuksia kiitos pian!

Valveilla

Elämä on kummallista. Välillä ainoa asia, jota tahtoisi tehdä, on ympärivuorokautinen nukkuminen, sekavien unien näkeminen ja todellisuuden pakeneminen, ja välillä ei malttaisi mennä nukkumaan ollenkaan, koska juuri nyt tällä hetkellä on pakko olla valveilla. Viikonlopun unirytmilläkin voi tietysti olla näppinsä pelissä.

Sain ensinnäkin kameran takaisin, ja vihdoin siitä oli älytty korjata zoominappulan katkennut jousi. Kuvia en tosin vieläkään osaa näköjään ottaa. Menin katsastamaan Jannin uuden asunnon (miksi kaikki muut paitsi minä asuvat tilavissa ja hienoissa asunnoissa, joissa on esimerkiksi sellaisia luksusasioita kuten keittiö, siellä sijaitseva vesijohto tai mahdollisuus liikkua huoneesta toiseen). Emma liittyi seuraamme, ja lystiä oli. Menimme Kamppiin ja minä juoksin karkuun niitä "HELLOOOO MISS WOULD YOU LIKE TO"-meikkifeissareita. Kerran suostuimme Isan kanssa käsien kuorintaan, ja käsiäni kirveli ja pisteli kaksi seuraavaa päivää.


Emma 8 vuotta


Jannin eteisen lamppu

Lampusta tulikin mieleeni, että olen sairastunut lamppukuumeeseen. Se on edennyt jopa siihen pisteeseen, että googletan usein kuvia erityisen hienoista lampuista ja aion ruveta salamabongauksen lisäksi harrastamaan lamppubongausta. Ehkä teen tällä viikolla vielä lamppupostauksen.



Tällainen taulu on ihana idea! Sieltä löytynee suurin osa Jannin läsnäolon rikastuttamien keikkojen ja muiden lipuista.

Kotona vietin lomaa katsomalla loppuun Gilmoren tyttöjen ensimmäisen tuotantokauden. Spännande.
Huomenna katsomme Iidan kanssa väliin jääneet Greyn anatomian jaksot. Aivojennollausviihde on hieno asia!

Ainoa tylsä puoli tasaisen hyvässä fiiliksessä on se, että unista tulee niin tylsiä. Näin eilen unta SINISISTÄ HUOPIKKAISTA. Minä, jonka unet ovat yleensä surrealistisia megaluokan action-komedia-draama-scifi-trilleri-sotaelokuvia, joista herääminen tuottaa suurta tuskaa. Siinä ehkä syy sille, miksei nukkuminen nyt oikeen käy päinsä. Luultavasti näen unta vuohenjuustopastasta tai maassa kasvavasta kukasta.


Kuvassa minä ja Tessa perjantaiyön eläkkeellä viikko sitten. Ovessa lukee "Talonpoika". Taitaa olla seuraava sukunimeni.

Lomanalkuvuodatus

Ah. Viime päivinä on ollut jotenkin tosi kiitollinen ja hyvä olo kaikesta. Olen saattanut tehdä jotakin ihan tavallista, esimerkiksi juoda teetä Saralla tai istua raitiovaunussa, ja huomata, että nykyään kaikki tuntuu olevan todella hyvin. Kotoa pois muuttaminen on ollut niin täysin oikea teko. Vaikka valittelenkin välillä tästä kämpästä, niin olen miettinyt millasta olisi asua taas Haagassa. Kohtahan menen sinne takaisin viettämään ensimmäisen tällaisen paluumuuttajajoulun, tosi outoa. Siellä olevat hyvät puolet rajautuvat aika pitkälti jääkaapin ja liikkumatilan ympärille. Ja onhan siellä telkkari ja pianokin. Ja jouluna perheen olemassaolokin on ihan kiva asia.

Eräänä päivänä tuli muutenkin sellainen fiilis, että on ihanaa olla niin vapaa ihminen. Ettei kukaan oikeastaan sano, mitä mun tulisi tehdä tai sanoa, kukaan ei komentele mua, päätän itse omista asioistani, ja joskus saan jopa potkittua itseni hoitamaan tylsiä velvollisuuksia. Alan jo alleviivata yläasteen kuvaamataidon opettajan Nissen kuuluisaa lausahdusta "elämässä ei ole pakko tehdä mitään muuta kuin kuolla." Hahhahaa. Olin niin superverisesti loukkaantunut, kun Nisse sanoi piirustukseni olevan "skithög". Saan kävellä vapaasti kadulla ja olettaa, ettei kukaan tule ampumaan tai potkaisemaan. Voihan niinkin käydä, mutta kun ei ole käynyt niin hyvä niin.

Sitten lauantaista ja eilisestä. Pidän kauheasti kaikista ystävistäni. Nojoo, kukapa ei pitäisi.
Saran synttärit olivat taas hauska tapahtuma, ja tänä vuonna mukana oli myös kaksi musiikkiesitystä ja aika liuta itselleni uusia naamoja. Bileet jatkuivat vielä keskustassa ja Aunilla, ja aamupäivä Saralla, jonka luokse pääsin möllöttämään muutamaksi tunniksi, ennen kuin möllötys vaihtui Annan isän kämpille Vallilaan. Se oli paras kollektiivinen afterparty pitkään aikaan. Söimme viiden hengen voimin kaksi pussia nachoja ja kaksi purkkia salsaa, joimme ehkä litran limua per nenä ja nollasimme aivojamme television ääressä. Sieltä tuli Idolsin (jonka katsoin ensimmäistä kertaa ja fy fan, oliko siinä kisassa tarkoitus osata laulaa?) lisäksi Spider Man. Meillä oli erittäin hauskaa ja tasokasta läppää. Nämä hauskat ja tasokkaat läpät lähtevät alle kahden viikon päästä lentokoneeseen juoman skumppaa aamiaiseksi. Ha!

Nukuin lähes kellon ympäri (näin unta, jossa löysin kaupasta siniset huopikkaat! Ihana uni!) ja heräsin siihen, että naapuri soittaa jotakin nainen määkyy ja biitti pauhaa -musaa aika kovalla. Se jatkuu edelleen, mutta nyt siihen on tullut mukaan uusia elementtejä, esimerkiksi tuollainen kiva väliääni. No, oli se nyt parempaa kuin herätyskello. Tänään yritän noutaa kamerani takaisin, vaikka koko homma alkaa jo ottaa pannuun toden teolla. Olen ihan varma, että se hajoaa matkalla taas. Pian pitäisi saada myöskin osoitteita joulukortteihin, että se postikorttikuori menee perille.

Tämän viikon aikana täytyisi
- Viettää Greyn anatomia -maraton!
- Hankkia vielä muutama lahja.
- Ehkä mennä tekemään pari kassavuoroa, että saa ostettua lisää lahjoja.
- Herätä jonain päivänä tosi aikaisin ja mennä kaupungille ideoimaan lahjoja ilman, että siellä on koko Helsinki samanaikaisesti.
- Tehdä joulusiivous, jonka jälkeen täällä ei enää toivottavasti pyöri ylimääräistä telkkaria, joka vie puolet asunnossa olevasta tilasta. Koulupaperiläjä täytyy myös siivota ja järjestellä, lattiat pitää kuurata ja vaatekasat selvitellä.
- Nähdä kavereita erityisen paljon!
- Voisin mennä johonkin konserttiin.

Tänään sain myös syödä kalenterista kolme luukkua, koska kaksi olivat jääneet rästiin. Tai siis suklaata luukun sisältä. En sentään ole siirtynyt vielä pahvin mussuttamiseen.

Palika muro shavo

Ja niin on Kirkkonummesta selvitty. Palkitsin itseni hakemalla MacFeast-aterian, ja sen nautittuani kurkistin ihan huvin vuoksi kurssisuorituksiani, ja huomasin, että seitsemän sivun esseestä oli rapsahtanut vitonen. HIGH FIVE! Käsittääkseni arvosteluasteikko on 1-5. Jos olen oikeassa, niin jotakin outoa on tapahtunut. En tunnetusti ole koskaan kiskonut hyviä arvosanoja oikeastaan mistään! Jihuu!

Löysin vaatekaapistani pitkään unohduksissa olleen t-paitani, ja se oli pakko ottaa käyttöön.



Kuva on vuodelta 2006, ja Janni H kontrolloi yhä kaikkien elämää! Hahahaaa! (Tämä paita tunnetaan myös nimellä "koulukiusaajan t-paita".) Taidan pistää sen päälle illalla, vaikka pikkujouluissa ja syntymäpäivillä pitäisi ehkä pukeutua hienosti.


Synttäreille lähden tällaisen kera

Ja koska tänään on Lucian päivä, haluan tuoda päässäni loistavaa älyn valoa teidän kaikkien elämäänne. En tiedä onko teillä yhtä hauskaa, itse olen kaikessa järjettömyydessäni repinyt kunnon naurut näistä.







Hahahahah! Mulla on maailman paras huumorintaju. Omasta mielestäni ainakin.

Riehakas joulu

Selvisin! Kirjoitin konseptillisen, jonka loppupuoli oli täyttä selittelyä ja muka-filosofista höpinää. Ensimmäinen essee meni mielestäni hyvin, koska osasin mainita YLI kuusi esimerkkiä suomalaisista kansanlaulutyypeistä ja osasin kertoa melkein kaikkien käyttötarkoituksen. Tunnen itseni lähes priimukseksi, yritin päteä joka ikisellä mahdollisella pikkuasialla. Tästä ilostuneena heitin vähän läskiksi toisen esseen, sillä sen kysymys oli hiukkasen epäselvä.


Kuvassa Aida lukemassa kokeisiin

Tätä hetkeä olen odottanut! Enää huominen luento ja pianotunti (jota varten olen kerrankin harjoitellut, opin soittamaan yhden kappaleen ilman keskeytyksiä alusta loppuun, hieno saavutus siihen nähden, miten hyvä klasaripianonpimputtaja olenkaan) ja siitä selvittyäni karavaani kulkee kohti Kirkkonummea. Siellä on Laurin hostaamat "megabileet". (Eli about 9 ihmistä, jotka katsovat telkkaria, saunovat, juovat kaljaa, ja pitävät päiväkirjaa toistensa ruokatottumuksista.)

Lauantai onkin sitten (ainakin tähänastisissa mielikuvissani) räjähdysmäinen, koska eräiden pikkujoulujen jälkeen menen juhliin, joissa Sara täyttää 20 vuotta! Sara on täyttänyt aiemminkin vuosia, (on on on!) ja nyt tahdon jakaa pienen ranskalaisin viivoin toteutetun koosteen vuosien saatossa tapahtuneesta:

- Lattialle on oksennettu murotaikinan näköinen klöntti (huomatkaa hienotunteinen passiivi-muoto)
- Gerbiilihäkkiin on oksennettu
- Vessanpönttöönkin on oksennettu (mikä kuulostaa näiden rinnalla ihan tylsältä)
- Hiukset on ajeltu kauniiseen muotoon Lady Shaverilla intin kunniaksi
- Kodinhoitohuoneen lattialle on virtsattu (tekijää ei vieläkään ole saatu kiinni)
- Parvekkeelta on heitetty tuoli alas
- Pihalta on löytynyt kadonneita Maatuska-nuken sisälmyksiä
- Eräs ex-poikaystävä on paljastunut mielikuvitushahmoksi aiheuttaen tarttuvan nostalgiaitkuhysterian
- On sammuttu yhdeksältä ja noustu uudelleen kymmeneltä
- ...näitä ei ehkä kannattaisi kertoa netissä. Äsh, kaikillahan tällaisia on ollut.
- Unohdinko jotain?

Mutta ken tietää, kun kerran tänä vuonna ihmisistä suurin osa on ylittänyt tuon maagisen 19-20-rajan, jos vaikka lauantain juhlissa istutaankin jalat ristissä peukaloita pyöritellen ja juodaan muumilimpparia? Tai teetä. Puheenaiheet voivat liikkua esimerkiksi reumatismin ja noidannuolen välimaastossa.

Uskomatonta, että loma on täällä huomenna!

Tänään tein ensimmäiset joululahjahankinnat, enkä muistanut miten hauskaa paketoiminen voi olla. Ihme kyllä, sain itsekin kaksi lahjaa: Ensimmäinen oli yliopistolla notkuvalta pojalta, joka kysyi saako olla karkkia. No sai olla. Myöhemmin huomasin, että joulukarkkikeppiin kätkeytyi myös tieto siitä, että tämä poika ystävineen rukoilee minun puolestani joka aamu hiljaisessa huoneessa kello 10-12, ja olen tervetullut mukaan milloin vain. Kiitos mahdollisuudesta. Karkki maistuu hyvältä.

Toisen lahjan sain ihan yllätten opiskelukaveriltani Lauralta, se on Ralph Laurenin Wild, jota olin nuuhkinut Lauran töissä (huomattavasti parempaa kuin kalalta haiseminen)! Uskon taas maailman hyvyyteen, kiitos Laura, ja tästä lähtien villi Raph saa tuoksua joka paikassa, jossa kuljen.



En ehkä ehdi postata huomenna, jos se jotakuta liikuttaa. Luulen, ettei. Seuraavaksi voisin vetäistä kynsiini uudet lakat. Tuo kuva oikein huutaa sitä.

Iida

Jeesuksella ja Luciallakin on oma päivänsä, niin miksei sitten ystävälläni Iidallakin, joka on tänään saavuttanut kunnioitettavan (tai miten sen nyt ottaa) kahdenkymmenen vuoden iän. Tästä lähtien siis sinunkin Iidaseni on lopetettava 1) huippiksen katsominen 2) siiderin lipittäminen ja 3) kirosanojen käyttäminen, koska kukaan itseään teini-iän ylittäneenä ihmisenä käsittelevä henkilöhän ei moista harrasta.



Olemme tunteneet toisemme laskujeni mukaan yli 14 vuotta, ja siinä ajassa on ehtinyt tapahtua vaikka mitä: olen kerran sylkenyt Iidan päälle, olemme tehneet variksenpelättimen nimeltä Tatjana, olemme leikkineet huispausta koulun pihalla, pissinukkeleikkiä, pehmoleluleiriä, dalmatialaisia, tehneet Greippi-nimistä lehteä, kirjoittaneet kirjevihkoa (aihepiiri: pojat), kiusanneet saksanopettajaamme (huoh!), vetäneet Minikids-kerhoa (!!! hahahaha voi luoja sentään!) ja askartelukerhoa, saaneet yliannostuksen Macaron-leivoksia ja tuijottaneet putkessa Greyn anatomiaa. Meillä on ollut bändi nimeltä Avaruustytöt. Spaissareista Iidan lemppari oli Geri. 11-12-vuotiaana teimme väärennettyjä swappeja (tietämättömille tiedoksi, että ne ovat sellaisia pienen vihkosen tyyppisiä vaihdeltavia juttuja, jonka kautta sai kirjekavereita) ja yhdessä ollaan myös koettu tukkijoet, kahdeksan naista, ysien konsertit, ... ah ajan virtaa!

Olin aina pienenä kateellinen Iidalle, koska Iidalla oli
- Pidemmät hiukset, jotka sai letille
- Enemmän Barbeja
- Intiaanibarbi, chinchillaturkki, kultainen Barbie-sohva, vaaleanpunainen auto, johon Ken mahtui istumaan esimerkiksi tuon Intiaanibarbin kanssa!
- Novascotiannoutaja Melli (pahimman koirakuumeeni aikaan!)
- Äiti, joka leipoi usein
- Oma "palsta" Toimelassa
- Kivemmat pikkusiskot kuin minulla
ja
- Olin myös hirveän kateellinen, kun Iida osasi soittaa Aaronin (vai Thompsonin?) pianokoulusta enemmän kappaleita kuin minä. Voi itkujen itku, en tiedä kuuluiko teille asti, kun yritin harjoitella niitä.
- Iida sai myös aina kokeista tosi hyviä numeroita.

Nykyään Iida on teologianopiskelija, joka hoitaa aika usein lapsia kuntosalin leikkipaikassa ja asuu Antin kanssa kivassa asunnossa. Välillä Iida kutsuu ystäviään syömään jotain hienoista astioistaan. Se on kivaa! Iida osti minulle tuparilahjaksi tomaatinkovertimen, se oli mitä mainioin lahja.

Onneksi olkoon, Iida 20 vuotta!
(Muistathan pitää synttärit ja säästää tallentavaan digiboksiin Greyn anatomiat, että voin tulla katsomaan ne pian! Syntymäpäivälahjaksi lupaan tanssia Rudeboxin.)


Tässä vielä sinulle lahja. Facebookista ei varmasti olisi löytynyt! Arvaatko mikä se on?

Huono luukku

Ylihuomiseen asti mulla ei pitäisi olla sen enempää sanottavaa, kuin tentti, Gilmore girls ja Ryvitan rouskuttaminen.
Niin, ja kameran kanssa flaidaaminen, se lähti taas korjaajalle, enkä tiedä milloin se palaa takaisin.

Jos tämä blogi olisi oikea joulukalenteri, tämä olisi kaikista paskin luukku, luultavasti sellainen luukku, josta puuttuu suklaa kokonaan.

(Romylle terveisiä, että disc 3:n sisällä on season 2:n levy, ja tulin äkäiseksi!)
(Heikille terveisiä, etten myöhästy tiukasta blogiaikataulustani koskaan!)

Ai niin joo, yritän pysyttäytyä karanteenissa, koska olen haissut kolme päivää kalalta lapasteni takia. (Lohta ja perunamuusia sisältänyt boksi valui kassiin.) Onneksi sormikkaat löytyivät vihdoin!

Hutivaatio mokassa

Uskomatonta, onpas tänään ollut tehokas päivä, harvoin onnistun sellaisen kasaamaan!

Nousin ylös herätyskellon soidessa (enkä nukkunut vielä tuntia soimisen jälkeen, niinkuin yleensä) ja yritin väsätä loppuun tuskallisen Bach-analyysitehtävän. Ennen teoriakoetta Laura opetti parissa minuutissa, mitä lopukkeet ovat, ja muistin ne kokeessa. Vaikken ehkä läpäisekään sitä, olin iloinen siitä, että jaksoin yrittää, enkä vaipunut epätoivoon. Kokeen jälkeen menin treenaamaan pianoa, ja ehkä ensimmäisen kerran elämässäni luin kahta avainta ilman, että tarvitsi koko ajan "vaihtaa" ajatuksia toiseen. Sointuanalyysi on tainnut upota alitajuntaan. Jaksoin keskittyä luennolla, josta pakenin nuorimman pikkusiskoni joulukonserttiin, siellä oli söpöjä pikku lapsia, ja kun kuoro lauloi, niin about kolmevuotias tyttö kiipesi korokkeelle ja seisoi niiden vieressä, se halusi olla kuorolainen.

Ryhdyin taas salaa haaveilemaan muskaritädin urasta. Se ei vaan toimisi, koska muskaritädin pitää olla oikeasti kiva ja ihana aikuinen, eikä vaan työaikana. Mielestäni olisi absurdia, että sirpsakan ja iloisen muskaritädin kääntöpuoli olisi niin päinvastainen - vihainen ja soraääninen alkoholistinoita.

No se siitä. Jaksoin raahautua vielä kirjastoon maksamaan 43 euroa, jotka olin sille velkaa. Kirjastosetä sanoi, että uusi kortti maksaa kolme euroa, mutta koska hänellä käy minua sääliksi, niin saan sen ilmaiseksi. Ihailtavaa jalomielisyyttä. Osoitin ilahtuneisuuteni lainaamalla kasan levyjä kotiin.

Kotona rojahdin tutkiskelemaan näitä levyjä (jep, torstain tentti kummittelee takaraivossa), mutta kas vain ja viuh, olinkin yhtäkkiä Isan kanssa salilla juoksemassa.

Nyt saan juoda teetä ja katsoa Gilmoren tyttöjä. Se sarja on vaikuttanut aina niin ärsyttävältä (mistä syytän 90-prosenttisesti Lorelai Gilmore Seniorin sekopäistä roolihahmoa), mutta sen katsominen on jotenkin rauhoittavaa. Eihän se hyvä ole, mutta katsottava.

Toivottavasti pysyn perjantaihin asti yhtä tehokkaana!

Nainen ja viha

Se on jo toinen adventtisunnuntai, ja stressi kasvaa äärimmilleen.

Viikonlopulle suunniteltu opiskelurypäs ei edennytkään ihan odotettuun tahtiin, ja tulen luultavasti reputtamaan teorian. Mieleen kumpuaa kaikki ne tuskaiset tunnit, joita vietin lukiossa matematiikan parissa... Teorianopiskeluni on aina ollut huteralla pohjalla, ja kaikki aineet, joissa sovelletaan tiettyjä kaavoja plus tarvitaan sekä logiikkaa että päättelykykyä, tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Etenkin ryhmäopiskeluna.

Torstaina on myös kansanmusiikin tentti. Siihen pitäisi lukea kirja, jossa on n. 500 sivua. En ole avannutkaan koko opusta.



Pitäisi viedä kamera TAAS korjaajalle.

Tänään aion sointuanalyysin lisäksi tehdä joulukortteja, käydä Haagassa syömässä ja olla vihainen, koska kamera on rikki, koska olen niin huono opiskelija, koska yritän säästää rahaa, koska tiskit odottaa, koska etusormeni jäi perjantaiyönä Valintatalon mainoskyltin väliin, koska kotona on sotkuista, ja koska lomaa edeltää vielä yksi viikko.

Onpa ihanan positiivinen ja kaikin puolin kiva sunnuntai !!!!!!!!

Itsarilista

Hip hip hei, kamera hajosi jälleen.
Miten riemukasta, mua ei jaksa enää naurattaa.

Koska on itsenäisyyspäivä, olisi varmasti syytä kirjoittaa jokin isänmaallinen sepustus, mutta minun näpeistäni ei sellaista irtoa. Sen sijaan kirjoitan nyt listan siitä, mikä on hyvää juuri Suomessa.

- Salmiakki. Täällä se on tarpeeksi vahvaa, ja sitä saa monessa muodossa.
- Ruisleipä. Saa sitä varmaan muualtakin, mutta ängin sen nyt kuitenkin tähän.
- Suomen kieli. Voi olla, että jos olisin esimerkiksi saksalainen, niin saksa olisi kielistä viihdyttävin. On silti hienoa, että on olemassa kieli, jota minä osaan puhua mielestäni ihan hyvin.
- Vesijohtovesi.
- Metsä ja meri, vaikka meressä onkin sinilevää.
- Ystävät. Puhuvat hauskoja, nauravat, ja yrittävät elää samassa maailmassa kuin minä.
- Opintotuki. Lähes jokaisen mielestä sitä saa liian vähän, mutta minä olen tyytyväinen kaikesta ilmaisesta rahasta. Etenkin kun mielestäni en sitä ansaitsisi, koska tunnen olevani yhteiskunnallisesti hyödytön. Ehkä maailmanpelastaja- ja hyväntekeväisyysnuorten opintotukea pitäisi korottaa, niin saataisiin a) maailma pelastettua b) rikkaampia opiskelijoita c) tällaiselle passiiviselle ja ahneelle Muumien Nipsu-ihmiselle jotakin parempaa tekemistä kuin blogin kirjoittaminen ja ajatusten kierittely. Olisi kivaa tehdä joskus sellaista työtä, josta olisi iloa ehkä jollekin muullekin kuin itselleni, olisi kivaa olla maailmanparantaja, mutta olen käytännössä katsoen hyödytön ihminen, koska en voisi ikimaailmassa kuvitellakaan olevani sairaanhoitaja tai sosiaalityöntekijä. Se pistää välillä vihaksi. Maailma vaan mätänee, ja minä katson vierestä, ehkä mätänen itse samaan tahtiin.

Okei sanon sen kuitenkin, vaikka se jaksaa aina kohuttaa vuodesta toiseen, ja sen voi päätellä jo koko sekavasta tekstistä: olen kamalassa itsenäisyyspäivänkrapulassa.



Loisto itsaria teille, folks! (Lainaan folksia solfaopettajalta. Se sanoo aina "okei folks!")

Minun jouluevankeliumini

Välillä kyllä ihmettelen itseäni. Puhuin äsken jonkun markkinatutkimustädin kanssa puhelimessa puoli tuntia SÄMPYLÖISTÄ. Minä en edes syö sämpylöitä. Markkinatutkimustäti oli soittanut ainakin neljä kertaa ("nyt on väääähän huono hetki..."), ja lopulta annoin periksi. En aina ihan ymmärtänyt, mitä täti sanoi. Hän toisti myös nimeni kaikki kirjaimet tyyliin A kuin Anna I kuin Iivari D kuin David A kuin Anna, ja paras oli kaikkien nimiesimerkkien keskelle yhtäkkiä "L kuin LINTU". Olin vajota ärsyyntymisestä lattialle, mutta SILTI lupasin, että minulle voi soittaa vastaavanlaisissa tutkimuksissa tulevaisuudessakin. MIKSI oi MIKSI sanoin niin? Onhan se ihan kivaa vastata kolme ensimmäistä kertaa, että välillä 1- 6, miten hyvin tämä mainoslause "leipoo suomalaisten suosikkileivät" kuvaa Fazerin ruispuikulaa. Tämä ei muuten ollut ensimmäinen kerta, kun saan näitä puheluita. Kerran vastasin virvoitusjuomia koskeviin kysymyksiin. Kyllä, olen juonut muutaman kerran vadelmalimua. Argh, nyt tekee mieli repiä hiukset irti.

Kuten ehkä jotkut saattavatkin muistaa, yritin kokea muutama viikko takaperin uskonnollista heräämistä, ja halusin, että ystäväni pitäisivät kanssani hartauden. Jotenkin ajatus ei kuitenkaan oikeasti tuntunut omalta, ja tänään, ollessani ehkäpä tähänastisen elämäni huvittavimmalla luennolla, löysin jälleen välillä katoavan uskontoni.

Kuuntelimme mm. kasetin nimeltään Rock'n rollin maailma. Minulla ei ollut harmaintakaan aavistusta moisen viihdearvon omaavasta materiaalista. Se kasetti oli ihan loistava! Haluan sen omaksi! Kyseessä on siis vuonna 1985 julkaistu Helluntaiseurakunnan "valistuskasetti", joka kertoo Heavy-musiikin olevan lähtöisin Saatanasta, ja siinä kerrotaan the Beatlesilla, Led Zeppelinillä, etenkin Jimmy Pagella, ja (kaikista paras:) ELTON JOHNILLA olevan yhteyksiä paholaiseen. Näihin yhtyeisiin on piiloutunut itse Saatana, naamioituneena kauneimpaan kuviteltavissa olevaan muotoon. Ja häntä tulee varoa! Kannessa lukee: "Koska tällä kasetilla kuultavat puheaineistot ja musiikkinäytteet sisältävät runsaasti perkeleen tekoja, pyydämme Jeesuksen veren suojaa jokaisen osalle, joka tätä äänitettä kuuntelee."



Tämä selittää aika paljon asioita elämästäni. Syy siihen, miksi olen niin turmeltunut ihminen ja suhtaudun oudolla kiihkolla kaikkeen uskontokiihkoiluun, on musiikki. Paholainen on saanut minusta otteen viimeistään 12-vuotiaana, kun popitin täysillä Led Zeppelinin Black Dogia. Kuten kasettikin totesi, "nyt tiedämme, mikä Jimmy Page on miehiään". Robert Plant on saastuttanut minut, kuten myös George Harrison, jonka "itämaisista uskonnoista vaikutteita ottanut musiikki" on soinut kaiuttimissani jo kauan. Tässä on myös selitys sille, miksi ihannoin mm. viinaa.

Kiitos Helluntaiseurakunta, olen saanut taas muistutuksen siitä mihin minä uskon. Rock'n rolliin!
Tässä musiikkia uskontunnustuksena!



Ja jos tämä on Saatanan tuotoksia, taidan olla Saatananpalvoja.

PUSH IT

Vain tontuilla on joulukiireitä

Mikä mainio sattuma, että opintotuki ja veronpalautukset rysähtivät tilille kertaheitolla. Huono homma oli vaan se, että kun maksoin vuokran, ymmärsin, että mun pitäisi oikeasti tinkiä vähän ruokakauppalaskustani sekä viikonlopuista, jos meinaan päästä jäljelle jääneillä rahoilla sekä joululahjanhankintaan että Amsterdamiin (lähtöön enää 24 päivää huom huom!!!).

Voin ihan hyvin jättää kalliin tuopin, mynthonit tai pähkinäjugurtin ostamatta, mutta näistä en luovu!


Kolmen hedelmän mehu. Se maksaa tuplasti mitä jokin litkumehu, mutta se on hemmetin hyvää, eikä siinä ole lisättyä sokeria! Sitä säilytetään maitokaapissa, eli se on ostettaessa kylmääkin!


VARMA KOPPEN! Tämä katkarapumaku ei ollut ehkä ihan nappi, mutta näitä on hauskaa keitellä illalla, kun ei viitsi vetää enää mitään raskasta. Ne ovat kyllä luvattoman hintavia (1,60-2,10/paketti)

Meidän pihalle on tuotu joulukuusi.



Aika ruma kuva. Toivottavasti pystyn joskus parempaan.

Sain pikkujouluissa Joulupukilta tryffeleitä, jotka unohdin ottaa mukaan. Onneksi sain tänään ne takaisin!



Mutta sitten - tättädää - joulun kohokohta, minä ostin elämäni ensimmäiset ikiomat jouluvalot!
Olin seota kaupassa, koska tarjontaa oli niin valtavasti. Oli värejä, koristeluja ja malleja, timanttia, palloa, lyhtyä, tähteä, marjoja, ties mitä! Päädyin kuitenkin perinteiseen värittömään pikkulamppuköynnökseen, joka pääsi koristamaan ykköspaikkaani kotona - parven alla olevaa nurkkaa, jossa dataan, luen, aherran ja syön. Rupesin muuten miettimään yhtenä päivänä, että miten kivaa olisi omistaa ruokapöytä.


Ensimmäinen kokeilu oli, kuten kuvasta näkyy, täysi floppi.


Toivottavasti sinitarramöykyt pitää...!


Tiebokone_nurkka omistettu Emmalle<3

Tänään on ollut vähän Beatles-fiilis, mikä on oikein kivaa pitkästä aikaa. Sen kunniaksi pakkasin kamani Beatles-laukkuun.
Olen myös iloinen siitä, että hiukseni ovat kasvaneet taas vähän, ja nuttura näyttää isommalta. Kuusikymppisenä aion olla maailman löysänutturaisin täti.






Illalla mennään isän kanssa Liberteen katsomaan sukulaispojan bändin Jeavestonen keikkaa. Mun olis ehkä hyvä joskus hengailla myös kavereiden kanssa, vai mitä?

Huomenna alkaa viikonloppu, ja ohjelmassani on mm. sointuanalyysia ja musiikin teorian pänttäämistä. Onpa innostavaa. Onneksi aion antaa itselleni luvan myös nähdä ystäviä!

Tänään leikitään Pollypockettia!

Asuinpaikassani on lukemattomia miinuksia, mutta äsken törmäsin taas yhteen plussaan. Naapurissa toimiva kierrätysputiikki on taas heittänyt roskikseen vaikka mitä. Pelastin lehtiroskiksesta jonkun saksankielisen kirjasen, jossa oli hienoja kuvia! Ainakin nämä tulevat seinälle









Siellä olisi myös ollut ihana kukkakankaalla päällystetty kannellinen laatikko, mutta se olisi ollut liian iso kotiini. Ensi kerralla, kun kauppa tyhjentää taas hyllynsä, niin voin soittaa jollekulle, yksin roskiksen kaiveleminen on vähän kyseenalaista. Löysin myös hienon retromatkalaukun, mutta omistan jo yhden, joten jätin sen sinne.

Aamupäivä oli ihan kamala, luulin, että luentopäiväkirja on viisi sivua per luento, ja olin ihan paniikissa, kunnes selvisi, että se on viisi sivua koko päiväkirja, ja se oli luonnosteltu nopeammin kuin pian. Huomenna viimeistelen sen.

Kun pitää tehdä koulujuttuja, niin kaikki kotona lojuva irtaimisto alkaakin kiinnostaa yhtäkkiä. Purkkimaanikkona kumosin mm. krääsäpurkkini, kaivoin esiin kirppariastiastoni ja pyyhin siitä pölyt.


Hei, munniharppu on löytynyt!



Niin kauan kun asun tällaisessa hätäratkaisukodissa, niin materian sijaan naurettavat lappuset saavat toimittaa sisustuksen virkaa. Niitä on hauskaa keräillä (päähäni rakentuu tosin mielikuva sellaisesta vähän ylipainoisesta konttoritädistä, joka harrastaa pitsinnypläystä, katsoo telkkarista sinkkuäidille sulhasta ja harrastaa lehdistä leikkelyä):







Ja nyt alkoi pelottaa, kun A Camp kuulostaa näin pliisulta:



Nina kuulostaa tietysti hyvältä, ja ihan kivasti tuo musiikkikin tuossa on soljuvinaan, mutta tässä haiskahtaa nyt joku. Jotenkin tyhjä biisi, tai liian kevyt, ja liian monta "don't you know love is stronger than Jesus":ta, yleensä Ninalla on ollut enemmän sanottavaa. Tosi rakennetun kuuloinen biisi, ehkä vähänniinkuin I can buy you uitettuna liian kauan jossain pesuvadissa. Toisaalta, tykästyn moniin biiseihin varsin hitaasti. Ei tää silti voi olla paras! Olis jo viikko 6! Toivottavasti en silloin pety.