Hutivaatio mokassa

Uskomatonta, onpas tänään ollut tehokas päivä, harvoin onnistun sellaisen kasaamaan!

Nousin ylös herätyskellon soidessa (enkä nukkunut vielä tuntia soimisen jälkeen, niinkuin yleensä) ja yritin väsätä loppuun tuskallisen Bach-analyysitehtävän. Ennen teoriakoetta Laura opetti parissa minuutissa, mitä lopukkeet ovat, ja muistin ne kokeessa. Vaikken ehkä läpäisekään sitä, olin iloinen siitä, että jaksoin yrittää, enkä vaipunut epätoivoon. Kokeen jälkeen menin treenaamaan pianoa, ja ehkä ensimmäisen kerran elämässäni luin kahta avainta ilman, että tarvitsi koko ajan "vaihtaa" ajatuksia toiseen. Sointuanalyysi on tainnut upota alitajuntaan. Jaksoin keskittyä luennolla, josta pakenin nuorimman pikkusiskoni joulukonserttiin, siellä oli söpöjä pikku lapsia, ja kun kuoro lauloi, niin about kolmevuotias tyttö kiipesi korokkeelle ja seisoi niiden vieressä, se halusi olla kuorolainen.

Ryhdyin taas salaa haaveilemaan muskaritädin urasta. Se ei vaan toimisi, koska muskaritädin pitää olla oikeasti kiva ja ihana aikuinen, eikä vaan työaikana. Mielestäni olisi absurdia, että sirpsakan ja iloisen muskaritädin kääntöpuoli olisi niin päinvastainen - vihainen ja soraääninen alkoholistinoita.

No se siitä. Jaksoin raahautua vielä kirjastoon maksamaan 43 euroa, jotka olin sille velkaa. Kirjastosetä sanoi, että uusi kortti maksaa kolme euroa, mutta koska hänellä käy minua sääliksi, niin saan sen ilmaiseksi. Ihailtavaa jalomielisyyttä. Osoitin ilahtuneisuuteni lainaamalla kasan levyjä kotiin.

Kotona rojahdin tutkiskelemaan näitä levyjä (jep, torstain tentti kummittelee takaraivossa), mutta kas vain ja viuh, olinkin yhtäkkiä Isan kanssa salilla juoksemassa.

Nyt saan juoda teetä ja katsoa Gilmoren tyttöjä. Se sarja on vaikuttanut aina niin ärsyttävältä (mistä syytän 90-prosenttisesti Lorelai Gilmore Seniorin sekopäistä roolihahmoa), mutta sen katsominen on jotenkin rauhoittavaa. Eihän se hyvä ole, mutta katsottava.

Toivottavasti pysyn perjantaihin asti yhtä tehokkaana!