Minä, A. R. A. Bach

Kävin siivoilemassa kotona viikonlopun jälkiä, ja kokeilin sitä banaani mikrossa -temppua, jonka piti poistaa banaanikärpäset. Se ei toiminut, koska ilmeisesti annoin kärpästen kärventyä liian vähän aikaa. Pelkäsin, että banaani ylikuumenee!

Huomasin, että viinipullot olivat huomaamattani muodostaneet jouluisen väriyhdistelmän! Ja ei, en juonut noita kolmea itse.



Olin myös saanut joulukortteja! Luulin ensin, ettei kukaan ystäväni harrasta joulukortteja (paitsi StaffPoint, jolta sain jo viime viikolla joulukortin sloganilla "keskitymme ihmiseen" tjsp), ja oli ihanaa avata ovi ja huomata lattialla korttitulva. (Okei kolme korttia, tulva!)



Menin yhdeksältä Saran kanssa Laulu-Miesten joulukonserttiin. Jotenkin tuo niiden kirjoitusasu tekee pahaa. Konsertti teki kuitenkin hyvää, koska maailman sympaattisin asia on leppoisa PAPPA. Ja niitähän siellä riitti, söpöjä vanhoja pappoja, jotka veisasivat hartaasti.

Kuitenkin paras juttu oli se, että Saran kaveri, jonka kautta tuonne konserttiinkin menimme, on töissä kirkossa, ja pääsin konsertin jälkeen kokeilemaan urkuja! Oli tosin vähän pakanallinen fiilis hengailla kirkossa sulkemisajan jälkeen. Ajateltiin Saran kanssa, että siellä olisi voinut leikkiä piilosta, ja kun olisimme jääneet lukkojen taakse, niin olisimme yöpyneet siellä ja nähneet yöllä ilmestyksen tai näkyjä, joiden ansiosta olisimme tulleet uusina ihmisinä ulos aamulla. Me, isä, poika ja pyhä henki.



Tulessa!

Enää huominen jäljellä, ja on jouluaaton aika. Aattona televisiosta tulee maailman paras asia.



Sitten lopuksi pieni anteeksipyyntö: olen pahoillani, että kirjoitan nykyään todella huonosti ja rönsyilevästi ja yksipuolisesti ja naiivisti. Yritän parantaa tapani ensi vuoden puolella!