Lomanalkuvuodatus

Ah. Viime päivinä on ollut jotenkin tosi kiitollinen ja hyvä olo kaikesta. Olen saattanut tehdä jotakin ihan tavallista, esimerkiksi juoda teetä Saralla tai istua raitiovaunussa, ja huomata, että nykyään kaikki tuntuu olevan todella hyvin. Kotoa pois muuttaminen on ollut niin täysin oikea teko. Vaikka valittelenkin välillä tästä kämpästä, niin olen miettinyt millasta olisi asua taas Haagassa. Kohtahan menen sinne takaisin viettämään ensimmäisen tällaisen paluumuuttajajoulun, tosi outoa. Siellä olevat hyvät puolet rajautuvat aika pitkälti jääkaapin ja liikkumatilan ympärille. Ja onhan siellä telkkari ja pianokin. Ja jouluna perheen olemassaolokin on ihan kiva asia.

Eräänä päivänä tuli muutenkin sellainen fiilis, että on ihanaa olla niin vapaa ihminen. Ettei kukaan oikeastaan sano, mitä mun tulisi tehdä tai sanoa, kukaan ei komentele mua, päätän itse omista asioistani, ja joskus saan jopa potkittua itseni hoitamaan tylsiä velvollisuuksia. Alan jo alleviivata yläasteen kuvaamataidon opettajan Nissen kuuluisaa lausahdusta "elämässä ei ole pakko tehdä mitään muuta kuin kuolla." Hahhahaa. Olin niin superverisesti loukkaantunut, kun Nisse sanoi piirustukseni olevan "skithög". Saan kävellä vapaasti kadulla ja olettaa, ettei kukaan tule ampumaan tai potkaisemaan. Voihan niinkin käydä, mutta kun ei ole käynyt niin hyvä niin.

Sitten lauantaista ja eilisestä. Pidän kauheasti kaikista ystävistäni. Nojoo, kukapa ei pitäisi.
Saran synttärit olivat taas hauska tapahtuma, ja tänä vuonna mukana oli myös kaksi musiikkiesitystä ja aika liuta itselleni uusia naamoja. Bileet jatkuivat vielä keskustassa ja Aunilla, ja aamupäivä Saralla, jonka luokse pääsin möllöttämään muutamaksi tunniksi, ennen kuin möllötys vaihtui Annan isän kämpille Vallilaan. Se oli paras kollektiivinen afterparty pitkään aikaan. Söimme viiden hengen voimin kaksi pussia nachoja ja kaksi purkkia salsaa, joimme ehkä litran limua per nenä ja nollasimme aivojamme television ääressä. Sieltä tuli Idolsin (jonka katsoin ensimmäistä kertaa ja fy fan, oliko siinä kisassa tarkoitus osata laulaa?) lisäksi Spider Man. Meillä oli erittäin hauskaa ja tasokasta läppää. Nämä hauskat ja tasokkaat läpät lähtevät alle kahden viikon päästä lentokoneeseen juoman skumppaa aamiaiseksi. Ha!

Nukuin lähes kellon ympäri (näin unta, jossa löysin kaupasta siniset huopikkaat! Ihana uni!) ja heräsin siihen, että naapuri soittaa jotakin nainen määkyy ja biitti pauhaa -musaa aika kovalla. Se jatkuu edelleen, mutta nyt siihen on tullut mukaan uusia elementtejä, esimerkiksi tuollainen kiva väliääni. No, oli se nyt parempaa kuin herätyskello. Tänään yritän noutaa kamerani takaisin, vaikka koko homma alkaa jo ottaa pannuun toden teolla. Olen ihan varma, että se hajoaa matkalla taas. Pian pitäisi saada myöskin osoitteita joulukortteihin, että se postikorttikuori menee perille.

Tämän viikon aikana täytyisi
- Viettää Greyn anatomia -maraton!
- Hankkia vielä muutama lahja.
- Ehkä mennä tekemään pari kassavuoroa, että saa ostettua lisää lahjoja.
- Herätä jonain päivänä tosi aikaisin ja mennä kaupungille ideoimaan lahjoja ilman, että siellä on koko Helsinki samanaikaisesti.
- Tehdä joulusiivous, jonka jälkeen täällä ei enää toivottavasti pyöri ylimääräistä telkkaria, joka vie puolet asunnossa olevasta tilasta. Koulupaperiläjä täytyy myös siivota ja järjestellä, lattiat pitää kuurata ja vaatekasat selvitellä.
- Nähdä kavereita erityisen paljon!
- Voisin mennä johonkin konserttiin.

Tänään sain myös syödä kalenterista kolme luukkua, koska kaksi olivat jääneet rästiin. Tai siis suklaata luukun sisältä. En sentään ole siirtynyt vielä pahvin mussuttamiseen.